Esimerkiksi perintönä tuleva metsä voi aiheuttaa uudelle metsänomistajalle pähkäilyä siitä, mitä metsän kanssa tulisi tehdä. Onko metsää pakko hoitaa, ja mitä kaikkea se vaatii?
Uuden metsänomistajan korviin metsänhoito voi kuulostaa epämääräiseltä ja vaikealta. Mielessä voi olla myös epäilys metsänhoidon tarpeellisuudesta. Pitääkö omaa metsää hoitaa, jos puut kasvavat siellä ihan itsekseenkin?
Itse asiassa eivät välttämättä kasva. Jos metsä kärsii ravinnepuutoksista eikä niitä hoideta kuntoon, voi kasvu hidastua merkittävästi tai jopa pysähtyä kokonaan. Puut voivat myös alkaa kasvaa korkeuden sijaan leveyttä, jolloin siitä ei saada laadukasta tukkipuuta. Lukaise siis tämä artikkeli ennen kuin päätät olla hoitamatta metsääsi!
Miksi metsänhoito kannattaa?
Metsä on sijoitus siinä missä rahastot ja osakkeetkin – pitkällä aikavälillä se voi siis kasvattaa omistajansa lompakkoa. Metsään sijoittamisessa on kuitenkin se ero, että siinä missä rahastojen osalta pätee ”osta ja unohda” -periaate, metsää ei kannata unohtaa. Päinvastoin! Mitä paremmin metsäsi kunnosta huolehdit, sen korkeamman tuoton tulet siitä myös saamaan. Hyvin hoidettu metsä tuottaa jopa paremmin kuin rahasto- ja korkosijoitukset.
Vaikka esimerkiksi metsän lannoittamiseen joutuukin laittamaan hieman rahaa, ammattilaisen huolella suunnittelema lannoitus tuottaa AINA enemmän kuin siihen investoitu summa. Siinä missä rahastojen vuosittainen tuottoprosentti on keskimäärin 2–8, metsän tuotto on yleensä noin 3–6 %. Metsään tehdyn lannoitusinvestoinnin tuotto on kuitenkin jo 12–20 %.
Mitä metsänhoito vaatii?
Metsänhoito ei lopultaa ole kovin vaikeaa. Yksinkertaistettuna hoitotoimenpiteet voidaan tiivistää kolmeen osioon: raivaukseen, harvennukseen ja lannoitukseen.
Metsän raivaus
Metsän raivaus on toimenpide, jossa metsästä poistetaan ylimääräisiä runkoja. Tarkoituksena on tehdä tilaa parhaiten kasvaville puille, jotta niiden ei tarvitse kilpailla vedestä ja tilasta kaikkien puiden kanssa. Luonto tekee tällaista karsimista jo itsessäänkin: ennen pitkää heikoimmat yksilöt kuolevat ja parhaimmat vahvistuvat. Raivauksella säästetään aikaa ja tehdään työ, minkä luonto tekisi joka tapauksessa.
Ennakkoraivaus kannattaa tehdä ennen metsän harvennusta, jolloin metsäkoneen kuljettajalla on metsässä parempi näkyvyys. Tämä taas ehkäisee puihin tulevien korjuuvaurioiden syntyä.
Lisäksi raivaus on oleellinen osa metsän virkistyskäyttöä: metsässä liikkuminen helpottuu, kun metsä ei ole täynnä läpitunkematonta pusikkoa. Tällainen ylimääräinen alikasvos myös hyödyntää samoja ravinteita kuin puusto, mikä taas vaikuttaa negatiivisesti puiden kasvuun.
Metsän harventaminen
Metsää harvennetaan tavallisesti kaksi kertaa sen elinkaaren aikana. Ensiharvennus tehdään noin 25–45 vuotiaalle puustolle, jolloin metsästä poistetaan huonokuntoisimpia ja liian tiheään kasvavia puita.
Tämä luo paremmat kasvuolosuhteet jäljelle jääville puille, kun niiden ei tarvitse kilpailla valosta, ravinteista ja elintilasta. Jos metsää ei harvenneta, lopputuloksena on tiheään kasvava metsä, jonka puusto jää kapearunkoiseksi. Luonto alkaa kyllä ennen pitkää “harventamaan” hoitamatonta metsää, mutta se tapahtuu hyvin paljon hitaammin.
Toinen harvennus tehdään yleensä noin 35 –50-vuotiaalle puustolle, jolloin metsästä poistetaan sinne aiemmin kasvamaan jätettyjä puita. Tämä on yleensä metsänomistajalle tuottoisa toimenpide, sillä puusto on jo sen verran järeää, että niistä saa jonkin verran sahapuuta.
Harventaminen on tärkeää myös silloin, jos metsään suunnittelee lannoitusta vauhdittamaan puuston kasvua. Harventamattomaan metsään ei ole järkeä tehdä lannoitusta, sillä tiheään kasvavassa metsässä puusto ei pysty hyödyntämään lannoituksen täyttä potentiaalia.
Metsän lannoitus
Metsän lannoituksella ehkäistään ja hoidetaan erilaisia metsissä esiintyviä ravinnepuutoksia. Jotta puu kasvaisi terveenä, sen tulisi saada maaperästä riittävästi sen tarvitsemia ravinteita. Näitä ovat mm. typpi, fosfori, kalium ja boori. Jos metsästä ei löydy tarpeeksi puustolle välttämättömiä ravinteita, voi kasvu pysähtyä jopa kokonaan. Lisäksi ravinnepuutos voi aiheuttaa puun epämuodostumia, jolloin siitä ei pystytä saamaan laadukasta tukkipuuta. Lannoitus on siis tärkeä osa metsänhoitoa, ja se voi kasvattaa metsänomistajan tilipussia huomattavasti!
Metsän lannoitus suunnitellaan aina metsän tarpeiden mukaisesti – lannoitetta ei siis roiskita metsiin miten sattuu. Lannoitusajankohta riippuu siitä, mitä ravinteita metsä tarvitsee. Typpeä ja booria levitetään sulan maan aikaan, fosforia ja kaliumia yleensä taas talvisin tuhkan muodossa maan ollessa jäässä.
Mistä sitten tietää, milloin metsä tarvitsee lannoitusta? Pitkälle edenneen ravinnepuutoksen pystyy havaitsemaan paljain silmin – esimerkiksi kellastuneet neulaset ja latvan korkeudelle kasvaneet sivuoksat kielivät ravinnepuutoksesta. Lukaise ravinnepuutosten tunnistamisesta lisää tästä artikkelista.
Onko metsää pakko hoitaa silloinkin, jos tavoitteena ei ole kaataa metsää?
Metsää ei ole pakko hoitaa, eikä mikään laki velvoita metsänomistajaa hakkaamaan metsäänsä. Oikeanlaisilla metsänhoitotoimenpiteillä puusto pysyy kuitenkin terveenä ja kasvaa hyvin, jolloin se toimii myös erinomaisena hiilinieluna.
Metsän lannoitus on hyödyllinen myös aluskasvillisuudelle, jotka tarvitsevat oikeita ravinteita siinä missä puutkin. Lannoittaminen voikin parantaa metsän marja- ja sienisatoa. Lisäksi lannoitteen ravinteet auttavat puustoa suojautumaan paremmin tuholaisvahinkoja vastaan.
On myös hyvä ottaa huomioon, että metsänhoito on ylisukupolvista työtä. Kaikki metsänhoitotoimenpiteet eivät suoraan hyödytä metsän nykyistä omistajaa, vaan vasta seuraavaa sukupolvea. Siitä huolimatta metsää hoidetaan ja siihen sijoitetaan esimerkiksi lannoitusten kautta.
