Mikä on turvemaa?
Suomen pinta-alasta lähes kolmasosa on soita ja turvemaita. Turvemaita on paljon maatalouskäytössä viljelysmaina, mutta myös moni metsä on turvemaata. Neljännes puustostamme kasvaa turvemailla.
Alla perehdytään lyhykäisyydessään erilaisiin turvemaatyyppeihin metsissä ja kasvupaikkaluokituksiin sekä tunnistamiseen.
Turvemaa on käytännössä ojitettu suo. 50-60 luvulla ojitettiin paljon soita maanviljelyskäyttöön, sekä metsän kasvatukseen.
Turpeen muodostuminen tapahtuu vuosituhansien aikana. Kun kasvit kuolevat ja putoavat märkään maahan, ne eivät täysin hajoa, koska hapen puute hidastaa mikrobien toimintaa, jotka normaalisti hajottaisivat orgaanisen aineksen. Tämän seurauksena kuolleet kasvit kerääntyvät kerros kerrokselta, muodostaen turvetta. Tämä prosessi on hyvin hidas, ja turvekerros voi kasvaa vain muutaman millimetrin vuodessa.
Turvekerros maaperässä voi olla eri paksuinen. Paksuturpeisissa maissa turvekerros on yli 60 cm ja ohut turpeisissa 30-60cm. Metsätalouskäytössä turve hajoaa vähitellen ja paksuus ohenee.
Turvemaat ovat merkittäviä hiilivarastoja. Ne sitovat suuria määriä hiiltä, mikä on peräisin kasvien jäänteistä, ja tämä hiili voi pysyä maaperässä tuhansia vuosia, mikäli turvemaa pysyy koskemattomana.
Turvamaita on paljon metsätalouskäytössä. Niissä on kuitenkin ravinnepuutoksia. Ravinnepuutoksia hoidetaan turvemailla pääsääntöisesti tuhkalannoituksella. Laskemme sinulle mielellämme tarjouksen!
Erilaiset turvemaatyypit
Turvemaan tunnistaa kasvillisuudesta sekä pinnan muodosta. Turvemaita on erilaisia:
Avosuo: Täällä puut ja pensaat eivät viihdy, sillä avosuot ovat hyvin kosteita. Avosuot jaotellaan nevoihin ja lettoihin. Nevasuolla on suonsilmiä, joihin voi upota. Nevasuossa kasvaa sammaleita ja sarakasveja. Suolla viihtyy erityisesti karpalo. Nevasuo jaetaan edelleen alatyyppeihin saraneva, kalvakkaneva, lyhytkorsineva, rimpineva ja rahkaneva. Letto on puuton suotyyppi jossa kasvaa ruskosammal, ruohot, kämmekät ja suovehkat.
Räme: Puustoinen suo jossa viihtyy esimerkiksi mänty ja varpukasvit, sillä vedenpinta on matalammalla. Karpalo ja hilla kasvaa rämeillä. Rämeiden alaluokkia on kangasrämeet, isovarpuiset rämeet, korpirämeet, sararämeet, tupasvillarämeet, lettorämeet ja rahkarämeet.
Korpi: Kuivempi kuin muut turvemaatyypit ja ohuempi turvekerros. Näyttää kangasmetsältä tai lehdolta. Täällä viihtyy kuusi, hieskoivu ja sammaleet. Myös hillat viihtyvät korvissa. Korvet jaetaan myös alaluokkiin lehtokorpi, ruoho-ja heinäkorpi, kangaskorpi, varsinainen korpi, nevakorpi ja lettokorpi.
Kasvupaikkaluokittelu
Kasvupaikkaluokittelussa käytetään kahta alaryhmää sen mukaan millaisesta suotyypistä metsä on kehittynyt.
- I-tyyppi on kehittynyt puustoisista soista
- II-tyyppi on kehittynyt avo- tai sekatyypin soista.
Erilaiset turvekangastyypit on hyvä tunnistaa, sillä tämä vaikuttaa metsänhoitoosi.
Tunnistaminen
Yleisesti voidaan sanoa että turvemaa on hyvin tasapintaista maastoa; kuin pieni allas. Turvemailla kasvaa suokasvillisuutta ja monesti tunnistaa, että on turvemaalla, mikäli suokasvillisuudesta on noin neljännes jäljellä. Rahka, sammal ja suopursu kuuluu turvemaiden kasvillisuuteen.
Erityisesti kangasmaat ovat metsätalouskäytössä. Tunnistaminen tapahtuu esimerkiksi opaslajien avulla, tietyt kasvilajit esiintyvät vain tietyillä kasvupaikkatyypeillä.
- ruohoturvekankaat
- mustikkaturvekankaat
- puolukkaturvekankaat
- jäkälä- ja varputurvekankaat
Nämä jaotellaan edelleen 1 ja 2-tyyppiin.
| Metsätyyppi | 1-tyyppi | 2-tyyppi |
|---|---|---|
| Ruohoturvekangas on lehtomaista kangasta. | Alkuperäinen suotyyppi: Lehtokorpi, ruohokorpi, ruohoinen sarakorpi. Kasvillisuus: Saniaisia, ruohoja ja pensaita, kuten vadelmaa. Etelä-Suomessa käenkaalia. Puusto: Kuusi. Etelä-Suomessa puustossa voi myös olla lehtipuita ja jalopuita. | Alkuperäinen suotyyppi: Lettokorpi, koivulettokorpi ja ruohoinen sarakorpi. Aluskasvillisuus: Samoja kuin 1-tyypissä. Heinät viihtyvät, sillä saavat valoa. Puusto: Kuusi ja hieskoivu. Sekapuuna mäntyä ja lehtipuita. Puusto on harvemmassa kasvavaa kuin 1-tyypissä. |
| Mustikkaturvekangas on tuoretta kangasta. | Alkuperäinen suotyyppi: Mustikkakorpi, metsäkortekorpi, kangaskorpi. Aluskasvillisuus: Mustikkaa ja puolukkaa sekä metsäsammalia. Aluskasveina myös ruohoja; metsätähti, metsäalvejuuri, nuokkutalvikki ja vanamo. Puusto: Kuusi, hieskoivu, yksittäisiä mäntyjä. | Alkuperäinen suotyyppi: Ruohoinen sararäme, sarakorpi, ruohoinen saraneva, lettoräme, letto. Aluskasvillisuus: Mustikka ja puolukka, rämevarpu, ruoho, korpikarhunsammal, kerrossammal. Puusto: Mänty, ja koivu, kuusia alikasvoksena. |
| Puolukkaturvekangas on kuivahkoa kangasta. | Alkuperäinen suotyyppi: Puolukkakorpi, korpiräme, kangasräme, pallosararäme, pallosarakorpi Aluskasvillisuus: Puolukka, mustikka, seinäsammal ja kynsisammal sekä rämevarvut; suopursu ja juolukka. Puusto: Mänty tai kuusi valtapuuna ja hieskoivu, mikä kasvaa korkeaksi. | Alkuperäinen suotyyppi: Sararäme, tupasvillaräme, saraneva. Aluskasvillisuus: Puolukka, mustikka ja rämevarvut(ei tuoreelle kankaalle tyypillistä ruohokasvillisuutta) Puusto: Erityisesti mänty viihtyy ja hieskoivua on sekapuuna tai valtapuuna. |
| Varputurvekangas luokitellaan kuivaksi kankaaksi. | Alkuperäinen suotyyppi: Isovarpuräme, isovarputupasvillaräme. Kasvillisuus: Rämevapuja, suopursu, juolukka, tupasvilla, seinä- ja kynsisammal. Puusto: Mänty. Hieskoivu ja kuusi kasvaa huonosti. | Alkuperäinen suotyyppi: Tupasvillaräme, lyhytkorsiräme, lyhytkorsikalvakkaneva. Kasvillisuus: Suopursu, juolukka, rämevarvut, mustikka ja puolukka. Kasvustot vuorottelevat. Puusto: Erityisesti mänty viihtyy. Kuusi ja hieskoivu kasvaa heikommin. Hieskoivuja on enemmän kuin 1-tyypissä. |
| Jäkäläturvekangas eli karukkokangas, 1- ja 2-tyyppi. | Alkuperäinen suotyyppi: Rahkaräme, rahkaneva, lyhytkorsineva, keidasräme. Kasvillisuus: Sammalia, poronjäkälä, tupasvilla, kanerva, variksenmarja. Puusto: Puusto on kitukasvuista, erityisesti männikköä. |
Yksinkertainen tapa arvioida minkälaisessa maastossa liikkuu on katsoa hieskoivuja. Jos hieskoivu on yhtä korkeaa kuin valtapuusto tai pidempää, niin ollaan rehevillä ruoho- ja mustikkaturve kankailla. Mikäli hieskoivu jää puoleenväliin valtapuustoa kasvussaan, silloin ollaan karummilla puolukkaturvekankailla ja jos kasvu on lyhyttä, niin ollaan varpu- tai jäkäläturvekankaalla.
Hieskoivun tunnistaa rauduskoivuun verrattuna rungon muodosta. Rauduskoivu kasvaa suoraa runkoa ja hieskoivu on monesti rungoltaan monimuotoisempi. Toisaalta hieskoivun oksat ovat sileät kun taas rauduskoivun oksissa on nystyrää. Myöskin puun tyvestä voi nähdä eron, sillä rauduskoivu tekee jo nuorena kaarnakuorta.
Turvemaat ja kasvihuonekaasupäästöt
Ojittamattomassa suossa ja ojitetussa turvemaassa on erilaiset kasvihuonekaasupäästöt. Ojittamaton suo kerryttää turvetta ja on hiilivarasto, mutta toisaalta myös metaanin lähde. Ojitetussa suossa taas metaanipäästöt ovat pienet mutta turve alkaa hajota josta syntyy hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöjä. (lue lisää soiden päästölaskennasta)
Turvemaa siis synnyttää hiilidioksidipäästöjä, mutta voi toimia myös hiilinieluna,mikäli siellä kasvaa riittävästi puita. Hiilitase on positiivinen kun puusto sitoo enemmän hiilidioksidia kuin mitä maaperästä hajoaa ilmakehään.
Päästöt ovat turvemailla suurempia kuin kivennäismailla, koska talouskäytössä olevan metsän maaperän hiilivarasto hajoaa ajan kanssa turvemailla.
Kasvihuonekaasujen päästöjen sekä hiilensidonnan suuruuteen vaikuttaa moni tekijä kuten kasvillisuus, pohjaveden korkeus sekä puuston määrä. Päästöjä voi pienentää merkittävästi metsänhoidon keinoin.
Päästöjen pienennyksessä käytetään hyödyksi pohjaveden korkeuden säätelyä, (ojitus suunnitelmaa), jatkuvan kasvatuksen menetelmiä sekä terveyslannoitusta tuhkalla.
Laskemme mielellämme sinulle tarjouksen tuhkalannoituksesta. Vastaamme mielellämme kysymyksiisi turvemaiden hoidosta. Ota yhteyttä!
