Turvemetsien hoito
Turvemaiden hoito vaatii erityistä huomiota, sillä niiden ekosysteemit ovat herkkiä muutoksille. Vedenpinnan säätely on kriittistä, sillä liian kuivat olosuhteet voivat johtaa turpeen hajoamiseen ja hiilen vapautumiseen ilmakehään. Samalla, liika kosteus voi haitata kasvua ja aiheuttaa juurien hapenpuutetta.
Mikäli et ole tutustunut turvemetsien kasvupaikkaluokitteluun-lue artikkelistamme eri turvekangastyyppien tunnistamisesta.
Turvemaiden ravinnepuutokset
Ravinnetasapaino metsässä on melkeinpä oleellisinta, sillä puuston kasvu ja laatu heikkenee, mikäli maaperässä on ravinnepuutoksia tai epätasapainoa.
Turvemailla typpeä on yleensä paljon, mutta pulaa voi olla muista ravinteista kuten fosforista ja kaliumista. Erityisesti 2-tyypin kankailla, joissa on paksu turve, fosforia ja kaliumia ei ole riittävästi.
Turvemaita lannoitetaan pääasiassa tuhkalla, sillä se sisältää fosforia ja kaliumia. Tuhkalannoitus on tehokas tapa lisätä puuston kasvua. Kertalevityksellä saadaan hyvin pitkäaikainen vaikutus. Kasvupaikasta riippuen, yli 20 vuotta. Keskimäärin tuhkan lisäyksellä maaperään saavutetaan 2–6 kuution lisäkasvu hehtaaria kohden vuodessa.
Tuhkalannoitusta kutsutaan myös terveyslannoitukseksi, sillä saadaan aikaan ravinnetasapaino ja se auttaa puita pysymään terveenä ja näin hyvässä kasvussa.
Parhaita kohteita tuhkalannoitukselle ovat keskiravinteiset rämeet, jossa on typpeä maaperässä. Mikäli pohdit, jos oma metsäsi sopii tuhkalannoituskohteeksi, voit vierailla karttapalvelussa, johon on listattu potentiaalisia turvemaan lannoituskohteita. Katso tästä hinnat tuhkalannoitukselle.
->Lue lisää turvemaiden ravinnepuutoksista
Minkä tyyppinen metsänkasvatus turvemaille?
2000-luvulla metsätaloudelle esitettävät haasteet muokkaavat metsänhoitoa ja suosituksia. Täytyy ottaa huomioon monta näkökulmaa niin omistajan, ilmaston sekä vesistön kannalta.
Yleistyvänä metsänhoidon tyyppinä turvemailla on jatkuva kasvatus ja peitteinen metsätalous. Jatkuvan kasvatuksen menetelmiä on useita;. erirakenteis-, pienaukko- ja kaistalehakkuut.
Tämäntyyppisen metsänkasvatuksen hyödyt ovat, että näin saadaan minimoitua vesistö- ja ilmastovaikutuksia. Kun metsässä on tarpeeksi haihduttavaa puustoa per hehtaari, saadaan pohjaveden taso pysymään sopivassa syvyydessä ja ojituskunnostuksia ei tarvitse tehdä, mikä on kustannussäästö.
Toisaalta jatkuvaa kasvatusta ei voi pitää ainoana oikeana mallina. Myös jaksollisessa kasvatuksessa on hyötyjä. Tutkija Juha-Pekka Hotanen luonnonvarakeskuksesta mainitsee hyötynä esimerkiksi että mustikka ja puolukka saadaan lisääntymään myös siemenellisesti, mikä monipuolistaa geenejä.
Etelä-Suomessa tuhosieni juurikääpä voi tehdä tuhoja jatkuvan kasvatuksen metsissä, jolloin jaksollinen kasvatus voi olla hyvä näihin metsäalueisiin ja mahdollisesti puulajin vaihtaminen.
Minkä metsänhoitomenetelmän valitsetkin, on tärkeää että metsässä on säästöpuita, lahopuita, suojatiheikköjä ja lehtipuustoa. Eri metsänhoitomenetelmien yhdistäminen voikin olla paras ratkaisu kun teet metsänhoidon suunnitelmaa omistamillesi metsille. On tärkeää kartoittaa aluetasot ja pohtia kuinka saat hyödynnettyä resursseja optimaalisesti niin puutavarassa kuin marjasadossa, unohtamatta monimuotoisuutta.
Metsitys
Onko sinulla suopelto jonka haluaisit metsittää? Entisillä pelloilla on ravinne-epätasapainoa. Tämä on tärkeää korjata lannoituksella, suosituksemme on tehdä tämä ennen metsitystä. Myös entisillä suonpohjilla on epätasapainoa ravinnetaloudessa ja kivennäisravinteita on tärkeää lisätä.
- Luontainen metsitys: Luontaista metsitystä tapahtuu monesti itsestään entisillä turvetuotantoalueilla. Mikäli haluat metsittää entisen pellon se saattaa onnistua, mikäli siementävää reunametsää on lähellä. Pintakasvillisuus saattaa tukahduttaa taimia ja saattavat joskus tarvita kemiallisen torjunnan.
- Istutus: Varmin tapa saada metsä kasvamaan. Vaikka istutat taimia, pintakasvillisuus on tärkeää pitää kurissa. Taimia voi ostaa 1, 2 tai 3- vuoden ikäisinä taimipaakkuina. Voit kysyä meiltä tarjousta myös metsittämisestä!
Puulajin valinta
- Kuusi. Sopii viljaville suopelloille.
- Mänty. Sopii hiekkaisille suonpohjille.
- Koivu. Ei sovi suopelloille, mutta sopii hyvin suonpohjille.
Taimien hoito
Turvemaiden etuna on erinomaiset taimettumisolosuhteet, sillä turve on hyvä kasvualusta. Turvemailla tapahtuukin myös luonnollista taimettumista. Kun puita poistetaan, pohjavesi nousee, mikä on hyvä taimien kasvun kannalta, toisaalta taimien kasvuun lähtö voi olla hitaampaa.
Mikäli varvusto on hyvin paksua, voi olla tarpeen rikkoa pintakerrosta, jotta taimettuminen saadaan varmistettua. Esimerkiksi ajoura on hyvä kasvualusta uusille taimille ja pintaan voi laittaa rahkasammalta. Taimienhoitovaiheessa vesakoitumista voi olla enemmän turvemaalla ja raivaussahaa voi tarvita, sillä hieskoivua voi olla liikaa.
Männyn taimikoissa varhaisperkausta on hyvä tehdä 1-2 metrin pituudessa, näin koivut eivät saavuta männyn pituutta. Huonolaatuisia taimia voi myös poistaa. Kuusen taimikoissa voi tehdä reikäperkausta jossa lehtipuustoa poistetaan kuusen taimien ympäriltä.
Harvennus toteutetaan kun valtapituus on männiköissä keskimäärin 5-7 metriä, ja kuusikoissa 3-5 metriä, mutta tässä voi olla alueellisia eroja. Voit lukea lisää harvennuksen ajoituksesta metsänhoidon suositusten sivuilta.
Puunkorjuu turvemailla
Hyvä suunnittelu on tärkeää puunkorjuussa, sillä turvemaan kantavuus on rajallinen ja kestää vain tietyn määrän ajokertoja. Pahimmassa tapauksessa suunnittelemattomuus johtaa vajonneeseen korjuukoneeseen. Suunnittele siis kulkuyhteydet korjuukohteelle huolella.
Telavarustus renkaiden ympärille lisää huomattavasti koneiden kantavuutta ja kykyä liikkua turvemailla, sillä tela levittää koneen painoa isommalle pinnalle. Tela toisaalta myös leventää konetta, joten ajouran leveys täytyy ennakoida riittävän leveäksi jotta ei synny juuristo- ja runkovahinkoja.
Kantavuudessa on myös kausittaisia vaihteluita. Kuivana kesänä syntyy enemmän kantavuutta, sillä vedenpinta laskee. Kuivaksi kaudeksi lasketaan noin kuukauden poutajaksoa.
Korjuun suunnittelu on hyvä suunnitella kesäaikaan, sillä tällöin pystyy havainnoimaan parhaiten siirtymäreitit. Korjuuta voi myös suunnitella talvelle, kun maa on roudassa, mutta Etelä-Suomessa ei välttämättä synny kautta, jolloin routa on mennyt turpeeseen asti.
Ennakkoraivausta saatetaan myös tarvita, jossa poistetaan alikasvosta, mikä peittää näkyvyyttä.
Korjuussa tulee huomioida myös vesiensuojelu. Ojaverkosto tulee ottaa huomioon ajourien sijoittelussa, sekä vesistöjen varsille jätetään myös suojakaista.
Milloin ojien kunnostus kannattaa tehdä?
Nykyään ei enää tehdä uudisojitusta, pelkästään kunnostusta. Kunnostus tehdään aitoon tarpeeseen kun vesi on puun kasvua rajoittava tekijä ja kyseessä ei ole ravinnepuutos. Ojituksen tarve on hyvä arvioida tarkkaan, sillä ojitus kasvattaa vesistöjen ravinnekuormitusta sekä kasvattaa hiilidioksidipäästöjä.
Paras aika miettiä ojien kunnostustarvetta on loppukesä, sillä keväisin vettä voi olla paljon lumien sulettua. Veden pinnan taso ei ole stabiili vaan se vaihtelee, joten onkin hyvä kartoittaa keskimäärää. Maastokäynnit ovat näin ollen tärkeitä suunnittelussa.
Oja tarvitsee kunnostusta mikäli se on tukkeutunut. Mikäli alueesi ulkopuolelta tulee valumaa, sitä eteenpäin ohjaavat ojat on myös hyvä kunnostaa. Kunnostus on tärkeää myös, mikäli puun juuret eivät saa tarpeeksi happea, eli kun pohjavesi ulottuu yli 30-40 cm korkeuteen.
Metsissä käytetään perinteisesti sarkaojitusmallia, jossa on noin 15-30 metrin ojaväli. Monissa paikoin ojien kunnostusta voidaan keventää, mikä tarkoittaa sitä, että pääurien avaaminen riittää. Ojan syvyyden ei myöskään tarvitse olla metriä, vaan 60-80 cm riittää syvyydeksi, näin mahdollistetaan puille riittävä hapellinen tila kasvaa.
Ravinnehuuhtoumat ovat huoli ojitusten yhteydessä. Sen takia korjaushankkeissa tehdään vesiensuojelusuunnitelma. Suojelusuunnitelmassa tehdään suojelurakenteita, jotka voivat olla perkaus- ja kaivuukatkoja, lietekuoppia, laskeutusaltaita, pintavalutuskenttiä, kosteikkoja ja erilaisia patoja. Sinulle voi olla mielenkiintoista tutustua esimerkiksi PuuMaVesi-hankkeeseen, jossa laskeutusaltaisiin rakennetaan puumateriaalista puhdistava rakenne.
Milloin ojitusta ei tarvita?
Mikäli pohjavesi pysyy kesällä vähintään 30 sentin syvyydessä, ei kunnostusojitusta tarvita. Tähän vaikuttaa puuston haihdutus. Etelä-Suomessa haihdutus on yleensä riittävää, mutta pohjoisessa puuston haihdutus ei välttämättä riitä.
Ojien kunnostus on kustannuksia vaativa toimenpide ja on hyvä ensiksi kartoittaa mikäli puuston kasvu onkin rajoittunutta ravinnepuutoksen takia eikä hapenpuutteesta. Monesti tuhkalannoitus voi olla parempi sijoitus kuin ojan kunnostus.
Kun ravinnepuutoksista kärsivä puusto saa tarvittavat ravinteet, puuston latvus voimistuu viidessä vuodessa niin, että sen kyky haihduttaa on huomattavasti parempi kuin ennen lannoitusta. Tällöin voidaan mahdollisesti todeta, että haihdutus on riittävää pohjaveden kurissa pitämiseen ja ojitusta ei tarvita.
->lue lisää tuhkalannoituksesta
Soiden ennallistaminen
Mikäli turvemaa on vain pieni osa metsätilasi osuutta, voit pohtia mikäli se olisi luonnollinen osa metsätilasi monimuotoisuutta. Jos ojitus on tehty esimerkiksi 60-luvulla ja puusto ei ole lähtenyt kasvamaan, voit pohtia mikäli sen jättää ennallistumaan luonnollisesti suomuotoon. Näin vedenpinta nousee pikkuhiljaa luonnollisesti ja metaanipäästöt eivät kasva kerralla suuresti. Mikäli sinua kiinnostaa ennallistaminen voit lukea siitä lisää ojitettujen soiden ennallistamisoppaasta, jonka metsähallitus on laatinut.
Suomessa on toteutettu esimerkiksi Helmi-ohjelma, jonka tavoitteena on suojella soita. Maanomistaja pystyi hakemaan tähän korvauksen. (lue lisää ympäristöministeriön sivuilta)
